Hyvä tästä tulee – kuntoutuskurssilla syntynyt ystävyys toi ryhmän takaisin Rokualle
Kun tapasimme kuntoutuskurssin osallistujia Rokualla huhtikuussa, ryhmän kolmas ja viimeinen kuntoutusjakso oli päättymässä. Takana oli yhteensä 15 kuntoutusvuorokautta, paljon uutta tietoa ja yhteisiä kokemuksia, mutta ennen kaikkea poikkeuksellisen tiiviiksi muodostunut ryhmä.
Jo ensimmäisellä tapaamisella joku osallistujista oli todennut: ”Hyvä tästä tulee.” Siitä tuli nopeasti koko ryhmän motto ja voimalause.
Keväällä ryhmäläiset kertoivat avoimesta ilmapiiristä, vertaistuen merkityksestä ja siitä, kuinka luontevasti eri puolilta Suomea tulleet ihmiset olivat löytäneet yhteisen sävelen. Kurssin päättyessä he tiesivät jo yhden asian: tämä porukka haluaa tavata uudelleen. Yhteinen viikonloppu Rokualla varattiin saman tien.
Syyskuussa lupaus piti. Kuusi pariskuntaa palasi Rokualle – tällä kertaa ei kuntoutujina vaan omalla kustannuksellaan viikonlopun viettoon.
”Oli ihana tulla, kun paikka oli tuttu. Tiesimme, mitä täällä pystyy tekemään, ja täällä on helppo olla.”
Kun kuntoutusohjelma vaihtui yhteiseen vapaa-aikaan
Paluu tuttuun paikkaan tuntui hyvältä. Kuntoutusohjelma vaihtui yhteiseen vapaa-aikaan. Tärkeintä oli yksinkertaisesti yhdessäolo.
– Oli ihana tulla, kun paikka oli tuttu. Tiesimme, mitä täällä pystyy tekemään, ja täällä on helppo olla, kertoo yksi kurssilaisista.
Viikonlopun ohjelman ryhmä rakensi itse. Mukaan mahtui minigolfia, kävelyviestiä, tarkkuusheittoa ja pubivisaa. Jokainen pariskunta vastasi vuorollaan jostakin yhteisestä tekemisestä. Osa lähti välillä omille lenkeilleen, mutta pääosin viikonloppu vietettiin yhdessä.
Rokuan luonto oli jälleen tärkeä osa kokemusta. Hyvä sää houkutteli ulos, lammen ympäristössä liikuttiin ja viikonlopun aikana ehdittiin nauttia myös orkesteritansseista, yhteisistä ruokailuista, illanvietosta ja yöllä näkyneistä revontulista.
Ryhmälle on tärkeää, että tekemiseen voi osallistua erilaisesta toimintakyvystä huolimatta. Rokuan ympäristössä esimerkiksi rollaattori ei estä lähtemästä muiden mukaan. Luonto tuo samalla rauhaa yhteisen tekemisen keskelle. Myös kylpylä, kuntosali, ruoka ja henkilökunta saivat jälleen ryhmältä kiitosta.
Vertaistukiryhmästä tuli ystävien ryhmä
Keväällä vertaistuki nousi koko kuntoutuskurssin tärkeimmäksi anniksi. Ryhmässä uskallettiin puhua avoimesti sairaudesta ja omista kokemuksista, ja yhteyttä päätettiin pitää myös kuntoutusjaksojen jälkeen.
Niin myös tapahtui. Läheiset ovat pitäneet aktiivisesti yhteyttä omassa WhatsApp-ryhmässään ja kuntoutujilla on oma Signal-ryhmänsä.
Kun porukka kohtasi uudelleen Rokualla, kuukausien tauko katosi nopeasti.
– Oli heti ennallaan. Aluksi tämä oli vertaistukiryhmä, mutta nyt tämä on ystävien ryhmä.
Muutos näkyi viikonlopun keskusteluissakin. Kun kuntoutuskurssilla puhuttiin paljon sairaudesta ja sen kanssa elämisestä, lomaviikonloppuna juteltiin enemmän kaikesta muusta. Sekin teki matkasta nimenomaan loman.
Vertaistuen merkitys ei silti ole kadonnut. Sairaus tuo mukanaan muutoksia, ja samankaltaisia tilanteita kohdanneiden kokemuksista voi saada tukea esimerkiksi työelämän kysymyksiin, eläkkeelle siirtymiseen ja arjen muutoksiin.
Ryhmäläiset kuvaavat myös, kuinka yhteiset keskustelut ovat vaikuttaneet suhtautumiseen omaan sairauteen. Kuntoutuskurssilla jokainen on voinut itse päättää, kuinka paljon omasta tilanteestaan haluaa kertoa. Luottamuksellisessa ryhmässä asioista on ollut mahdollista puhua avoimesti ja omilla ehdoilla.
– Ei tämä olekaan niin kauhea asia. Täällä siitä on pystynyt puhumaan luontevasti ja huomannut, ettei kaikkea tarvitse kantaa yksin. On helpompi elää.
”Hyvä tästä tulee.”
Kuntoutuksesta jäi muutakin kuin ystävät
Kun kurssin päättymisestä on kulunut jo muutama kuukausi, myös sen käytännön merkitys näkyy selvemmin.
Kurssilta saatiin paljon tietoa esimerkiksi apuvälineistä, ja luennoilta ja keskusteluista jäi mukaan konkreettisia vinkkejä omaan arkeen. Myös kuntoutuksessa asetetut tavoitteet elävät edelleen osallistujien arjessa.
Yksi tärkeä oivallus oli myös sairauden yksilöllisyys: sama diagnoosi voi näyttäytyä eri ihmisillä hyvin eri tavoin. Muiden kokemusten kuuleminen auttoi ymmärtämään sekä omaa että toisten tilannetta paremmin.
Kun ryhmä keväällä pohti, miksi juuri heidän porukkansa hitsautui niin nopeasti yhteen, yhtä selkeää vastausta ei löytynyt. Sama kysymys nousi esille myös yhteisen lomaviikonlopun aikana.
Kaikki olivat tulleet ensimmäiselle kuntoutusjaksolle avoimin mielin ja ilman suuria odotuksia. Luottamus syntyi alusta asti. Ryhmässä uskallettiin puhua, mutta myös nauraa – ennen kaikkea itselle.
Ehkä siinä on yksi yhteisöllisyyden salaisuuksista.
”Jotta voi saada, täytyy antaa.”
Ja entä keväällä syntynyt voimalause?
”Hyvä tästä tulee” elää edelleen.
Sitä viljellään porukassa yhä, nyt ehkä hieman eri merkityksessä kuin ensimmäisellä kuntoutusjaksolla. Silloin joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä oli vasta aloittamassa yhteistä matkaa. Nyt kyseessä on ystävien porukka, joka suunnittelee jo seuraavaa yhteistä tapaamistaan.
Seuraavan reissun kohde saattaa vaihtelun vuoksi olla jokin muu. Rokuasta jäi kuitenkin kaikille hyvä tunne ja ennen kaikkea kotoisa olo.
Kuntoutus tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä oman hyvinvoinnin äärelle, saada asiantuntijoiden tukea ja löytää keinoja arjen muutoksiin.
